SAUNAMÖKKI OSA II

Alunperin ajatuksena oli rakentaa myös saunamökki painumattomasta hirrestä, mukaanlukien saunan väliseinät. Nopea kustannuslaskenta kuitenkin osoitti puurunkoisen rakennuksen useamman tonnin halvemmaksi, joten tässä kohtaa päätimme säästää, vaikka olisihan hirsisauna ollut ihana! Julkisivun paneloimme kuitenkin Hongan toimittamalla hirsipaneelilla, jolloin siitä saadaan ulkoa päin identtisen näköinen päärakennuksen hirren kanssa. Ulkoseinien väritykseksi laitamme lupahakemukseen mustan, sillä emme halua, että saunamökki nousee liikaa esille. Se saa rauhassa jäädä pihapuiden katveeseen. 

Yksiaineisena rakenteena hirsi olisi ollut turvallinen ja terveellinen ratkaisu ulkoseinärakenteeksi. Puurunkoisessa rakenteessa tulee valita eristemateriaali ja eristevaihtoehtoja onkin tarjolla useampia; pientaloissa mineraalivillan lisäksi käytetään nykyään myös selluvillaa. Molemmat eristeet ovat varmasti hyviä vaihtoehtoja, mutta niissä on kuitenkin myös omat huonot puolensa. Mineraalivilloilla (kivivilla, lasivilla) ongelmana on mahdollinen kuitujen irtoaminen sisäilmaan. Selluvilla ja muut puukuitueristeet sisältävät taas erilaisia palon- ja homeensuoja-aineita, joista ollaan montaa mieltä. Selluvillasta voi kulkeutua sisäilmaan myös hienojakoista pölyä. Yhteistä edellä mainituille eristeille on kuitenkin se, että ulkoseinärakenteen höyryn- tai ilmansulkukerros tulisi toteuttaa erityisellä huolellisuudella.

SAUNAMÖKKI

Meille on tulossa toiselle tontille saunamökki. Saunamökissä on pinta-alaa yhteensä noin 30 m² ja lisäksi ympärille tulee terassia. Saunaan tulee puulämmitteinen kiuas ja lauteille pitäisi mahtua hyvin vähintään kuusi henkeä. Vieraille lämmitetään aina puukiuas. Tästä syystä taloon tuleva sähkölämmitteinen sauna voitiin jättää kooltaan pieneksi ja kompaktiksi, jolloin se on tarvittaessa nopea ja helppo lämmittää omalle väelle. Tosin voi olla, että sillä klapimäärällä mikä tontilla tällä hetkellä on, olisi ihan hyvä lämmittää puusaunaa vaikka joka päivä! Saunaan olisi tarkoitus saada kunnon spa-tunnelmaa wow-efektillä, vielä on mietinnän alla miten tämä toteutetaan. Tunnelmallinen värimaailma ja valaistus ovat avainasemassa, mutta jotain erityisempää olisi mukava keksiä. Pesuhuoneeseen tulee kaksi suihkua ja lisäksi ovi ulos. Ovesta pääsee suoraan vilvoitelemaan terassille ja lisäksi ovesta on helppo kantaa puut saunaan vaikka kengät jalassa, ilman että tarvitsee pelätä tuvan sotkeentumista. Lisäksi mökkiin tulee oma pieni vessa.

Tupaan on käynti terassilta, pariovien tai liukuoven kautta. Tuvan puolelle tulee avokeittiö, jossa kaapistot sijoittuvat takaseinälle. Keittiöön tulee lähes kaikki toiminnot, mitä meille tulee sisäkeittiöönkin, mutta pienemmässä mittakaavassa. Saunamökin edustan terassi on suunniteltu kesän oleskeluterassiksi, joten myös keittiöltä vaaditaan siinä suhteessa vähän enemmän. Ajatuksena on, että saunamökissä on oma astiastonsa, jolloin kaikkea ei tarvitse kuljettaa talolta. Myös kaikki tiskit on tarkoitus tiskata saunamökillä eli keittiöön tulee myös astianpesukone. Joko normaalina 60 cm leveänä tai sitten kapeampana versiona. Jääkaappi, mikro ja erillinen "kannettava" induktioliesi tulevat kuulumaan myös varustukseen pesualtaan kanssa.

Saunatuvan ehdottomaksi kruunuksi tulee puuhella, josta olen unelmoinut jo pitkään. Sille ei löytynyt talosta paikkaa, joten se siirrettiin saunamökkiin. Näin jälkikäteen ajateltuna saunamökki onkin sille paras paikka. Mikäli puuhellasta sattuu joskus tuprahtamaan vaikka savut sisään, ei hajuhaitta ole niin suuri pienessä tuvassa. Lisäksi se luovuttaa samalla ihanaa, kodikasta lämpöä paukkupakkasillakin. Mikäs siellä on vaikka leipoessa karjalanpiirakoita ja paistaessa niitä puuhellassa, kuten mummukin aikoinaan teki. Siellä saa laatikot ja padat muhia rauhassa, varmaan joulukinkkukin maistuisi tavallista paremmalta?

Tupaan olisi tarkoitus mahduttaa pieni, neljän hengen ruokapöytä ja kunnollinen vuodesohva. Saunamökistä tulee ensisijainen vieraiden majoituspaikka. Myös tämän vuoksi tupaan on tärkeä luoda sisustuksella oikea tunnelma. Mikä olisi sen hienompaa, jos vieraat voisivat ajatella olevansa ennemminkin hotellissa kuin kylässä. Saunamökissä kun saa olla ihan omassa rauhassa niin halutessaan. Onneksi sisustuspuolta ei tarvitse vielä tässä kohtaa miettiä, tärkeintä on nyt hahmottaa tilojen koko ja tarpeenmukaisuus. Varsinaista säilytystilaa ei keittiön lisäksi ole tulossa, mutta ulkovaatteille pitäisi keksiä pieni naulakko ja paikka sille.

Eniten tässä koko projektissa odotankin juuri saunamökkiä ja sen valmistumista! Mikä teidän rakennusprojekteissanne on ollut se eniten odotettu asia?

-Eeva

P.S. Saunamökin rakenteellisiin ja teknisiin ratkaisuihin palaan vielä tarkemmin seuraavassa postauksessa.

AINA KANNATTAA KYSYÄ

Vihdoinkin useita viikkoja kestänyt kilpailutus on ohi ja saimme lopulta valittua hirsikehikollemme toimittajan. Kauan asiaa pohdittuamme ja muutaman tiukan kilpailutusvaiheen jälkeen päädyimme lopulta Honkarakenteen hirsikehikkoon. Kehikko tilattiin siis omien pohjapiirustusten mukaan ja nyt odottelemme lopullisten lupakuvien valmistumista, että pääsisimme jättämään rakennusluvan hakuun. Sitten vasta onkin jännät paikat edessä!

Mutta koska päätöksien teko ja asioiden lukkooon lyöminen tuntuu ainakin itseni kohdalla olevan haasteellista, emme tietenkään tehneet kauppoja vasta kuin itse hirsikehikosta ja vesikatosta. Olemme yrittäneet tähän mennessä kilpailuttaa kaiken mahdollisen. Tämän vuoksi kehikon asennus ja ikkunat jätettiin vielä sopimuksen ulkopuolelle, sillä ne voi lisätä toimitukseen myös jälkikäteen. Tällä hetkellä olemme taipumassa myös Hongan asennuspalveluun, sillä tällöin myös asennukselle saadaan takuu ja takuun piiriin kuuluu myös jälkitarkastus. Hintaerokin on varsin pieni vaihtoehtona olevaan urakoitsijaan nähden, jolta luonnollisestikaan näitä takuita emme saa. Uskon myös, että Hongan asentamana kehikko olisi nopeammin säältä suojassa, sillä he tekevät kehikon pystytystä työkseen ja homma sujuu taatusti joutuisasti. 

Ikkunoiden osalta taas meillä on vielä muutama kysymysmerkki. Mikäli otamme asennuspalvelun Hongalta, he asentavat myös ikkunat, riippumatta siitä ovatko ne meidän itse hankkimat vai ovatko ne tulleet hirsitoimituksen mukana (mistä iso plussa Hongalle!). Mutta Honka asentaa ikkunat ainoastaan hirsikehikkoon eli meidän tapauksessa ikkunat jäisivät asentamatta harkkorakenteiseen kellarikerrokseen sekä pihasaunarakennukseen. Näistä voisimme selvitä toki itsekin, koska kyseessä on melko pienikokoiset ikkunat. Jos taas otamme asennuksen ikkunatoimittajalta, saamme asennukselle takuun ja ikkunat kaikkialle asennettuna. Tällä hetkellä selvittelemmekin vielä tämän asennuksen hintaeroa. Toki myös eri ikkunavalmistajilla on hieman eroavaisuuksia ikkunoiden ja ulko-ovien rakenteessa.

Hirsikehikkojen kilpailutus oli loppujen lopuksi varsin mielenkiintoista ja opetti ainakin sen, että minkä asian tahansa voi kilpailuttaa ja toimitusisällöstä on mahdollista muokata juuri sellainen kuin itse haluaa. Me karsimme käytännössä kaiken mahdollisen pois ja jäjelle jäi ainoastaan hrisikehikko ja vesikattorakenteet. Lisäksi kannattaa olla erityisen tarkkana toimitus- ja asennussisällöissä. Esimerkiksi jollakin toimittajalla asennustelineet voivat sisältyä jo hintaan, kun taas toisella ne pitää järjestää omalla kustannuksellaan tontille. Tarkkana saa siis olla, mutta kannattaa kysyä ja tehdä vertailuja. Uskoisin, että tinkaaminen on myyjille kuitenkin ihan arkipäiväinen asia, eikä tarjouksen kysymistä kannata ainakaan hävetä. Sieltä voi sitten tulla mukavia yllätyksiä, kun on vain rohkea ja ottaa asian puheeksi.

- Eeva

PUIDEN KAATO JA ENSIMMÄINEN OPETUS

Vihdoinkin päästiin tositoimiin! On käsittämätöntä, miten paljon puiden kaato tontilta vaikutti sen kokoon. Tontti tuntuu nyt valtavan suurelta. Näinkö iso tontti me todella ostettiin? Mutta onhan se ihan mahtava tontti, tulee aina vaan paremmaksi! Mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon tulevat rakennukset sitten muuttavat taas tontin ilmettä ja jäljelle jäävän pihan kokoa. Parastahan tässä itse rakentamisessa on, kun näkee kaikki vaiheet ja niiden aiheuttamat muutokset alusta saakka.

Tontilla oli tosiaan reilut 40 runkoa kaadettavana. Olin itse töissä kaatopäivänä ja ehdin näkemään vain viimeisen puun kaadon, mikä harmitti kyllä kovasti. Olisi ollut niin hienoa seurata puiden kaatoa ja niiden mahtavia rojahduksia maahan. Ei voi kuin ihailla, miten upeasti puut saatiin ammattitaitoisten ystävien ansiosta kaadettua vain yhdessä päivässä! Kaadon osalta kaikki meni ihan nappiin. Puiden kaadolle oli varattu kaksi päivää, mutta kolmen miehen voimin kaikki puut saatiin kaadettua jo päivässä. Samalla kaikki rungot karsittiin ja tukit merkattiin, jossa oli myös oma hommansa. Kokonaisuudessaan siinä oli kyllä uskomaton määrä työtä yhteen päivään. Meidän tehtäväksi jäi tukkien esiin kaivaminen oksien alta, sillä niiden pinoon ajaminen oli sovittu maanantaiksi. Samalla karsimme suurimmat oksat ja latvat polttopuita varten ja kasasimme poisvietävät risut kasoihin. Siinä riittikin sitten kaksi täyttä työpäivää viikonlopulle. Aluksi tuntui, että kaksi päivää eivät ikinä tule riittämään, mutta niin vain se oksa- ja tukkikaaos alkoi hiljalleen selvitä. Parimetrisiä risukasoja ilmaantui ympäri tonttia lähes parikymmentä.

Maanantai-iltana traktori saapui tontille. Olemme siinä mielessä onnekkaita, että meillä on paljon rakennusalan ammattilaisia lähellä ja aina on joku jolta voi kysyä neuvoa. Traktorikuski oli oikeastaan ensimmäinen täysin tuntematon henkilö, joka teki meillle maksullista työtä. Häneltä oli tilattu risukasojen poisvienti sekä tukkien ajo pinoihin siten, että maalitäplällä merkatut tukit tulisivat omaan pinoonsa ja energiapuuksi (merkkaamattomat) omaansa. Pinottavia runkoja/tukkeja oli yhteensä yli 100 kappaletta ja isoimpien halkaisija oli tosiaan lähempänä puolta metriä. Ja mikä olikaan lopputulos? Energiapuupinossa oli kuusi merkittyä tukkipuuta, joiden olisi pitänyt olla nimenomaan siinä toisessa pinossa. Tukkipuusta maksettava hinta on siis 30 e/kuutio enemmän kuin energiapuusta, joten melko oleellisista summista kuitenkin puhutaan ja rakennusprojektissa jokainen euro on kotiinpäin. Lisäksi puolet risukasoista oli jäänyt viemättä ja noin kymmenkunta energiapuuta oli jätetty lojumaan tontin reunoille. Saimme sovittua väärässä pinossa olleista tukeista hyvityshinnan, joka vähennetään tulevasta laskusta. Jännästi tämän hyvityshintakeskustelun jälkeen mukaan lisättiin myös alv. Meille ilmoitettu työn tuntihinta oli 50 e/h ja kuluttajakaupassa hinnat ovat aina arvonlisäverollisia. Sattumalta hintaa ei löytynyt kirjallisena mistään viestiketjuista, sillä hinta oli ilmoitettu meille ainoastaan suullisesti. Eli loppujen lopuksi jouduimmekin maksamaan hyvityshinnan suuruisen summan veroa.

Noh, oppirahat on maksettava ja onneksi tässä kohtaa puhutaan ainoastaan ehkä sadasta eurosta. Kustannuksia tulee toki vielä lisää loppujen risujen poisviennistä. Ilmeisesti he olisivat vieneet loput risut myöhemmin pois, mutta emme halua enää laittaa rahojamme siihen yritykseen. Selvitimme palokunnalta, saisiko risuja polttaa pihassa, mutta kuten arvelimmekin, taajama-alueella se ei ole sallittua. Onneksi meillä on koko syksy ja talvi aikaa siivota tonttia. Rangat ja tontin reunoille jääneet puut pilkotaan polttopuiksi. Pitäisikin alkaa miettimään niille kunnollista suojaa. Jatkossa kaikki tulevat urakoinnit kirjataan kirjallisena hintoineen, sisältöineen ja aikatauluineen. Mahdollisuuksien mukaan selvitetään myös ensin kaikki yrityksen taustat ja koitetaan saada jo muiden hyväksi sekä luotettavaksi toteamia urakoitsijoita meidän tontille. Ja tietysti kaikki mahdollinen tehdään itse, se taitaa olla aina kuitenkin se paras vaihtoehto.

Tukkipuut myytiin Koskitukille, joka oli ainut puunostofirma, joka suostui puut ostamaan. Seuraavaksi jännätään milloin pinot häviävät tontilta ja paljonko niistä jää rahaa käteen kaikkien kulujen jälkeen. Nyt kun puut on kaadettu tontilta, päästään tontille tekemään myös maaperätutkimus, josta saadaan arvokasta lisätietoa perustusten suunnitteluun.

Ihan mahtavaa, kun vihdoin päästiin asiassa taas vähän eteenpäin!

-Eeva

PUITA UUNIIN

Vihdoinkin saamme aikaan jotain konkreettista, sillä meille on myönnetty ensimmäinen lupa eli maisematyölupa! Huomenna perjantaina laitetaan moottorisahat laulamaan ja puuta nurin. Ja sitä laulua sitten soitellaan yhtäsoittoa viikonlopun ajan, nimittäin kaadettavien runkojen määrä on arviolta 40 kappaletta. Tontilta kaadetaan kaikki kuuset, joista suurin osa alkaa olla jo valtavan kokoisia. Isompia kuusia kaatu lähemmäs kymmenen kappaletta. Loput kaadettavat puut ovatkin sitten yhtä mäntyä lukuun ottamatta koivua. Suurimman koivun ympärysmitta on yli kaksi metriä, eli niilläkin riittää kokoa.

Ensimmäinen ajatus kaadettavien puiden suhteen oli tietysti polttopuiden teko. Lopulta, kun kaadettavaksi merkattujen puiden määrässä alettiin puhua kymmenistä, luovuimme suosiolla ajatuksesta. Missä välissä ehtisimme edes polttaa niin paljon puita? Päätimme myydä tukkipuut ja löysimme lopulta myös ostajan niille. Puut kaadetaan ja katkotaan ostajan ohjeiden mukaan sopivaan mittaan talkootyönä. Tämän jälkeen paikallinen puunkorjuuyrittäjä tulee traktorillaan ajamaan tukit tien varteen pinoon ja vie samalla risut ja oksat mennessään. Tämän jälkeen puunostaja tulee hakemaan tukit ja maksaa meille niistä toivottavasti kohtuullisen summan. 

Sehän kuulosti melkein jo helpolta hommalta vai mitä. Käytäntö on kuitenkin todennäköisesti aivan jotain muuta ja epäilemättä meillä onkin työn täyteinen viikonloppu luvassa. Tarkoituksena olisi itse karsia suuremmat oksat ja latvat polttopuiksi, missä taatusti riittää myös hommaa niin paljon kuin jaksaa vain tehdä. Lisäksi pienimmät rungot, joita tulee myös noiden 40 rungon lisäksi, jää meille polttopuiksi, kuten myös se yksittäinen mänty. Kuusesta ja koivusta maksettava hinta oli nimittäin huomattavasti korkeampi kuin männystä, joten suuremman arvon mänty antaa palaessaan saunan kiukaassa tai olohuoneen takassa. Ja onhan meille tulossa myös puuhella, josta olen unelmoinut jo useamman vuoden. Jos tukkipuut saadaan vielä pinoon ja pino katoamaan ennen kevättä, niin se riittää. Koitetaan pitää odotukset mahdollisimman vaatimattomina vielä tässä vaiheessa.

Mutta pääasia on, että VIIMEINKIN tontilla tapahtuu oikeasti jotain, mistä jää näkyvä jälki. Viivat tai numerot paperilla eivät tähän mennessä ole onnistuneet tuomaan vielä minkäänlaista edistyksen tunnetta. Meillä on tällä hetkellä edelleen käynnissä hirsikehikon kilpailutus, jossa koitetaan kiristää hintaa mahdollisimman pieneksi kahden toimittajan välillä. Lisäksi työn alla on perustusten ja kellarikerroksen suunnittelu sekä LVI-suunnittelu, joista jälkimmäisessä erityistä päänvaivaa ovat aiheuttaneet välipohjan ontelolaattojen aukotusten sijoittelu. Ontelolaattojen aukotuksissa pitää huomioida myös paloturvallisuus eli palokatkot, joista onkin tulossa oma julkaisu yhteistyössä palokatkosuunnittelijan kanssa.

Olemme yrittäneet kovasti kilpailuttaa myös kaivuu-urakkaa, mutta emme ole onnistuneet saamaan kuin yhden tarjouksen lukuisista tarjouspyynnöistä huolimatta. Ilmeisesti kaivurikuskeilla riittää hommia ilman meidänkin työmaata. Lisäksi tarvitsisimme kaivuria myös maaperätutkimuksen koekuoppien kaivamiseen, sillä kiviseen rinteeseen ei kannata lähteä kairaamaan. Jos omakotitalon pohjatyöt ei kavinkonemiehiä kiinnosta, niin arvatkaapa kuinka helppo on saada kaivuria tontille muutaman kuopan takia? Innosta puhkuvia kaivurikuskeja täytyy suorastaan hätistellä tontilta...

-Eeva

POHJAKUVIEN HAHMOTTELUA

Arkkitehtiystävämme luonnosteli meille erilaisia pohjaratkaisuja, joista lopulta yhdistelimme itse mieleisemme. Keittiö ja olohuone tulevat pihan puoleiseen, aurionkoiseen päätyyn. Pidän ajatuksesta, että olohuoneesta ja keittiöstä on hyvä näköyhteys pihaan. Makuuhuoneita tulee kolme, joista kaksi pienempää ovat tielle päin ja meidän isompi makuuhuoneemme jää varjon puolelle, talon takapihalle päin. Halusimme oman makuuhuoneemme hieman erilleen muista makuuhuoneista, vaikka nyt joudumme hukkaamaan neliöitä jonkun verran kapeisiin käytävän pätkiin. Isoimman makuuhuoneen yhteyteen halusimme ehdottomasti myös vaatehuoneen, kun taas pienempiin makuuhuoneisiin tulee vaatekaapit.

Keittiön osalta ehdottomasti  parhain oivallus löytyi ihan vahingossa Vihreän talon blogista, täältä. Nimittäin ruokakomero, se on aivan loistava idea! Uskon sen pelastavan monta säilytysongelmaa. Näin voidaan varsinaisesta keittiöstä karsia yläkaappien määrää ja saada keittiöön lisää valoa ja tilantuntua. Näillä näkymin ruokakomero tulisi toimittamaan myös aamiaiskaapin virkaa. Suunnittelemmekin kapean, mutta pitkän ruokakomeron päätyyn tasoa, jonka ääressä voisi syödä aamupalaa ja katsella ikkunasta ulos. Ruokakomeroon saisi myös piiloon leivänpaahtimen, blenderin ja mahdollisesti myös mikron. Nähtäväksi jää, mihin uomiin ruokakomeron käyttö sitten lopulta muotoutuu. Mutta tiedän jo nyt, että ruokakomero tulee todella tarpeeseen tällaiselle keräilijäluonteelle. Vielä pitäisi miettiä, miten kulku komeroon saadaan sujuvaksi, liukuovi voisi olla passeli ratkaisu.

Kellarikerrokseen sijoitamme kodinhoitohuoneen, kylpyhuoneen ja saunan. Unelmoin ikkunasta saunaan, mutta valitettavasti se toive jää toteuttamatta. Sauna tulee kellarikerroksen takimmaiseen nurkkaukseen, jossa kaikki seinät ovat lähes kokonaan maanpinnan alla. Kylpyhuoneeseen koitamme saada mahtumaan matalan ikkunan, josta saattaisi näkyä ulos myös saunan ja kylpyhuoneen jäävän lasiseinän läpi. Kellarikerroksen sisääntulon yhteyteen  jää vielä aulatilaa esimerkiksi työhuoneeksi tai saunan jälkeiseksi vilvoitteluhuoneeksi. Kellarikerrokseen sijoitetaan myös erillinen wc. Toinen pääty kellarikerroksesta jää autotallia ja teknistä tilaa varten. Autotallin sijoittaminen asuinrakennukseen vaatii automaattisesti myös palo-osastointia asuintiloista.

Tällä hetkellä mitään konkreettista ei oikeastaan tapahdu ollenkaan, joten jotain piti keksiä ja kävimme mallailemassa talon paikkaa tontille linjalankojen avulla. On hämmästyttävää, miten pieneltä talo näyttää, vaikka yhdessä kerroksessa pinta-alaa on melkein 120 m². Seuraava oikeasti konkreettinen asia tuleekin olemaan puiden kaato tontilta, joka muuttaa varmasti tontin nykyistä ilmettä jo radikaalisti. 

KAKSI TONTTIA

Syyskuun alku on mennyt nopeasti, sillä ajatukset ovat tulevassa kodissa. Ennen kuin olimme tehneet edes ostotarjousta tontista, meillä oli jo olemassa luonnos pohjakuvasta. Ulkoseinän materiaaliakaan ei tarvinnut kauaa pähkäillä. Aikaisemmat unelmat remontoitavasta hirsikehikosta johti ensin uuteen, käsin veistettyyn hirsikehikkoon. Arvelimme kehikon olevan kallis ja lisäksi meitä alkoi viehättää painumattomien lamellihirsitalojen helppous; painumavaraa ei tarvitsisi huomioida joka ikisessä liitosrakenteessa. Puurunkoiseen, mineraali- tai selluvillalla eristettyyn taloon verrattuna hirsi tuntui yksiaineisena rakenteena myös turvallisemmalta vaihtoehdolta.

Kodistamme tulee kaksikerroksinen rinneratkaisu siten, että ensimmäinen kerros tehdään valueristeharkoista ja toinen kerros hirrestä. Kellarikerrokseen sijoitamme kylpyhuoneen, saunan ja kodinhoitohuoneen sekä työ-/oleskeluhuoneen. Kellarin päätyyn tulee autotalli, jolla saadaan myös kaavamääräys toteutumaan. Kellarikerrokseen saa nimittäin sijoittaa asuintiloja vain 3/4 verran suurimman kerroksen alasta. Toinen merkittävä kaavamääräys koskee liikennemelua. Määräyksen mukaan jokaiselle asuintalolle on osoitettava vähintään 100 m²:n suuruinen ulko-oleskelutila, joka pitäisi suojata liikennemelulta. Tämän määräyksen toteuttamiseen emme ole vielä keksineet ratkaisua. Onko se sitten aitaus vai joku ulkorakenneus, se jää nähtäväksi. Lisäksi kahdelle julkisivulle on osoitettu 30 dB:n äänieristävyysvaatimus, joka tulee huomioida ikkuna- ja ovivalinnoissa.

Tonttikaupat päättyivä lopulta niin, että ostimme neljästä myynnissä olleesta tontista kaksi vierekkäistä. Tietysti ne aurinkoisimmat tontit, joille ilta-aurinko antaa valoaan mahdollisimman pitkään. Nyt tonteilla on pinta-alaa yhteensä noin 2 090 m², jolloin tilaa jää myös kunnon pihalle. Varsinaisen asuinrakennuksen lisäksi tonteille rakennetaan autokatos sekä pihasauna, jonka yhteyteen tehdään myös pieni tupa yökyläilijöitä varten. Tonteista on nyt haettu lainhuudatusta ja odotamme sen voimaantuloa. Sillä välin meidän pitäisi ratkaista kahta tonttia koskeva ongelma: kannattaako tontit pitää erillään vai yhdistää. Yhdistämisestä aiheutuu tietysti kuluja ja toisaalta tontista, jolla ei ole asuinrakennusta täytyy maksaa korotettua kiinteistöveroa. Korotetun kiinteistöveron suuruus on kuitenkin niin pieni, että korotettua kiinteistöveroa saisi maksaa useamman vuosikymmenen ajan yhdistämiskuluihin nähden.

Onko siellä kellään kokemusta kahden vierekkäisen tontin omistamisesta tai niiden yhdistämisestä?

-Eeva

SE TUNNE

Asuntoa etsiessä yleensä sanotaan, että sen tietää heti, kun oikea osuu kohdalle. Tulee se tunne. Emme tienneet, että niin voisi käydä myös tontin kanssa.

Olimme jo jonkin aikaa seuranneet omakotitalotarjontaa, mutta olimme käyneet ainoastaan yhdessä näytössä. Haaveilimme ja unelmoimme kyseisestä omakotitalosta yli kuukauden, kunnes vihdoin rohkenimme varata oman esittelyajan. Sisään astuessamme kumpikin tiesi heti, että se tunne puuttui. Pettymys oli melkoinen; olihan joulukuusen paikkakin jo suunniteltu seuraavaa joulua varten valmiiksi.

Aluksi kriteerinä oli mahdollisimman uusi, vähintään 2000-luvulla rakennettu omakotitalo, sillä vanhemmissa taloissa riskirakenteiden sekä kosteus- ja mikrobivaurioiden todennäköisyys on suurempi ja korjauskustannukset voivat lopulta yllättää. Toki omakotitalojen ostajille sekä myyjille suositellaan Asuntokaupan kuntotarkastuksen (AKK) teettämistä molempien osapuolten turvaksi. Kuntotarkastus on kuitenkin loppujen lopuksi vain pintapuolinen tarkastus, jossa kartoitus tehdään yleensä rakenteita rikkomattomilla menetelmillä. Riski vanhan omakotitalon kannalta oli mielestämme liian suuri.

"Mikäli asuntokaupan kuntotarkastuksen yhteydessä todetaan riskirakenteita, kannattaa niiden kunto selvittää rakenneavausten ja materiaalinäytteenottojen avulla jo ennen asuntokauppaa. Mikrobikasvua rakenteessa ei välttämättä erota silmällä ja tarkastushetkellä kuivaksi todettu rakenne voi silti olla mikrobivaurioitunut."