POHJAKUVIEN HAHMOTTELUA

Arkkitehtiystävämme luonnosteli meille erilaisia pohjaratkaisuja, joista lopulta yhdistelimme itse mieleisemme. Keittiö ja olohuone tulevat pihan puoleiseen, aurionkoiseen päätyyn. Pidän ajatuksesta, että olohuoneesta ja keittiöstä on hyvä näköyhteys pihaan. Makuuhuoneita tulee kolme, joista kaksi pienempää ovat tielle päin ja meidän isompi makuuhuoneemme jää varjon puolelle, talon takapihalle päin. Halusimme oman makuuhuoneemme hieman erilleen muista makuuhuoneista, vaikka nyt joudumme hukkaamaan neliöitä jonkun verran kapeisiin käytävän pätkiin. Isoimman makuuhuoneen yhteyteen halusimme ehdottomasti myös vaatehuoneen, kun taas pienempiin makuuhuoneisiin tulee vaatekaapit.

Keittiön osalta ehdottomasti  parhain oivallus löytyi ihan vahingossa Vihreän talon blogista, täältä. Nimittäin ruokakomero, se on aivan loistava idea! Uskon sen pelastavan monta säilytysongelmaa. Näin voidaan varsinaisesta keittiöstä karsia yläkaappien määrää ja saada keittiöön lisää valoa ja tilantuntua. Näillä näkymin ruokakomero tulisi toimittamaan myös aamiaiskaapin virkaa. Suunnittelemmekin kapean, mutta pitkän ruokakomeron päätyyn tasoa, jonka ääressä voisi syödä aamupalaa ja katsella ikkunasta ulos. Ruokakomeroon saisi myös piiloon leivänpaahtimen, blenderin ja mahdollisesti myös mikron. Nähtäväksi jää, mihin uomiin ruokakomeron käyttö sitten lopulta muotoutuu. Mutta tiedän jo nyt, että ruokakomero tulee todella tarpeeseen tällaiselle keräilijäluonteelle. Vielä pitäisi miettiä, miten kulku komeroon saadaan sujuvaksi, liukuovi voisi olla passeli ratkaisu.

Kellarikerrokseen sijoitamme kodinhoitohuoneen, kylpyhuoneen ja saunan. Unelmoin ikkunasta saunaan, mutta valitettavasti se toive jää toteuttamatta. Sauna tulee kellarikerroksen takimmaiseen nurkkaukseen, jossa kaikki seinät ovat lähes kokonaan maanpinnan alla. Kylpyhuoneeseen koitamme saada mahtumaan matalan ikkunan, josta saattaisi näkyä ulos myös saunan ja kylpyhuoneen jäävän lasiseinän läpi. Kellarikerroksen sisääntulon yhteyteen  jää vielä aulatilaa esimerkiksi työhuoneeksi tai saunan jälkeiseksi vilvoitteluhuoneeksi. Kellarikerrokseen sijoitetaan myös erillinen wc. Toinen pääty kellarikerroksesta jää autotallia ja teknistä tilaa varten. Autotallin sijoittaminen asuinrakennukseen vaatii automaattisesti myös palo-osastointia asuintiloista.

Tällä hetkellä mitään konkreettista ei oikeastaan tapahdu ollenkaan, joten jotain piti keksiä ja kävimme mallailemassa talon paikkaa tontille linjalankojen avulla. On hämmästyttävää, miten pieneltä talo näyttää, vaikka yhdessä kerroksessa pinta-alaa on melkein 120 m². Seuraava oikeasti konkreettinen asia tuleekin olemaan puiden kaato tontilta, joka muuttaa varmasti tontin nykyistä ilmettä jo radikaalisti. 

KAKSI TONTTIA

Syyskuun alku on mennyt nopeasti, sillä ajatukset ovat tulevassa kodissa. Ennen kuin olimme tehneet edes ostotarjousta tontista, meillä oli jo olemassa luonnos pohjakuvasta. Ulkoseinän materiaaliakaan ei tarvinnut kauaa pähkäillä. Aikaisemmat unelmat remontoitavasta hirsikehikosta johti ensin uuteen, käsin veistettyyn hirsikehikkoon. Arvelimme kehikon olevan kallis ja lisäksi meitä alkoi viehättää painumattomien lamellihirsitalojen helppous; painumavaraa ei tarvitsisi huomioida joka ikisessä liitosrakenteessa. Puurunkoiseen, mineraali- tai selluvillalla eristettyyn taloon verrattuna hirsi tuntui yksiaineisena rakenteena myös turvallisemmalta vaihtoehdolta.

Kodistamme tulee kaksikerroksinen rinneratkaisu siten, että ensimmäinen kerros tehdään valueristeharkoista ja toinen kerros hirrestä. Kellarikerrokseen sijoitamme kylpyhuoneen, saunan ja kodinhoitohuoneen sekä työ-/oleskeluhuoneen. Kellarin päätyyn tulee autotalli, jolla saadaan myös kaavamääräys toteutumaan. Kellarikerrokseen saa nimittäin sijoittaa asuintiloja vain 3/4 verran suurimman kerroksen alasta. Toinen merkittävä kaavamääräys koskee liikennemelua. Määräyksen mukaan jokaiselle asuintalolle on osoitettava vähintään 100 m²:n suuruinen ulko-oleskelutila, joka pitäisi suojata liikennemelulta. Tämän määräyksen toteuttamiseen emme ole vielä keksineet ratkaisua. Onko se sitten aitaus vai joku ulkorakenneus, se jää nähtäväksi. Lisäksi kahdelle julkisivulle on osoitettu 30 dB:n äänieristävyysvaatimus, joka tulee huomioida ikkuna- ja ovivalinnoissa.

Tonttikaupat päättyivä lopulta niin, että ostimme neljästä myynnissä olleesta tontista kaksi vierekkäistä. Tietysti ne aurinkoisimmat tontit, joille ilta-aurinko antaa valoaan mahdollisimman pitkään. Nyt tonteilla on pinta-alaa yhteensä noin 2 090 m², jolloin tilaa jää myös kunnon pihalle. Varsinaisen asuinrakennuksen lisäksi tonteille rakennetaan autokatos sekä pihasauna, jonka yhteyteen tehdään myös pieni tupa yökyläilijöitä varten. Tonteista on nyt haettu lainhuudatusta ja odotamme sen voimaantuloa. Sillä välin meidän pitäisi ratkaista kahta tonttia koskeva ongelma: kannattaako tontit pitää erillään vai yhdistää. Yhdistämisestä aiheutuu tietysti kuluja ja toisaalta tontista, jolla ei ole asuinrakennusta täytyy maksaa korotettua kiinteistöveroa. Korotetun kiinteistöveron suuruus on kuitenkin niin pieni, että korotettua kiinteistöveroa saisi maksaa useamman vuosikymmenen ajan yhdistämiskuluihin nähden.

Onko siellä kellään kokemusta kahden vierekkäisen tontin omistamisesta tai niiden yhdistämisestä?

-Eeva

SE TUNNE

Asuntoa etsiessä yleensä sanotaan, että sen tietää heti, kun oikea osuu kohdalle. Tulee se tunne. Emme tienneet, että niin voisi käydä myös tontin kanssa.

Olimme jo jonkin aikaa seuranneet omakotitalotarjontaa, mutta olimme käyneet ainoastaan yhdessä näytössä. Haaveilimme ja unelmoimme kyseisestä omakotitalosta yli kuukauden, kunnes vihdoin rohkenimme varata oman esittelyajan. Sisään astuessamme kumpikin tiesi heti, että se tunne puuttui. Pettymys oli melkoinen; olihan joulukuusen paikkakin jo suunniteltu seuraavaa joulua varten valmiiksi.

Aluksi kriteerinä oli mahdollisimman uusi, vähintään 2000-luvulla rakennettu omakotitalo, sillä vanhemmissa taloissa riskirakenteiden sekä kosteus- ja mikrobivaurioiden todennäköisyys on suurempi ja korjauskustannukset voivat lopulta yllättää. Toki omakotitalojen ostajille sekä myyjille suositellaan Asuntokaupan kuntotarkastuksen (AKK) teettämistä molempien osapuolten turvaksi. Kuntotarkastus on kuitenkin loppujen lopuksi vain pintapuolinen tarkastus, jossa kartoitus tehdään yleensä rakenteita rikkomattomilla menetelmillä. Riski vanhan omakotitalon kannalta oli mielestämme liian suuri.

"Mikäli asuntokaupan kuntotarkastuksen yhteydessä todetaan riskirakenteita, kannattaa niiden kunto selvittää rakenneavausten ja materiaalinäytteenottojen avulla jo ennen asuntokauppaa. Mikrobikasvua rakenteessa ei välttämättä erota silmällä ja tarkastushetkellä kuivaksi todettu rakenne voi silti olla mikrobivaurioitunut."