ENSIMMÄINEN HARKKOVALU (DAY 38)

Milloinkohan sitä on viimeksi tullut oltua kotona jo tähän aikaan illasta. Aamulla satoi lunta ja loppupäivän tihkutti vettä, joten päätettiin lähteä kerrankin ajoissa kotiin. Normaalisti aloitamme päivätyöt aamukuudelta ja kahden jälkeen lähdemme tontille töihin. Sieltä sitten kotiudutaan illalla joskus kahdeksan tai yhdeksän aikaan, riippuen onko jotain suunnitteluhommia tai muita selvittelyjä tehtävänä. Vapaapäivät sitten puuhaillaan tontilla melkein aamusta iltaan saakka.

Tänään aamupäivällä meillä oli pääsisäissunnuntain kunniaksi muutama reipas ja ahkera talkoolainen auttamassa harkkojen nostelussa ja kylläpä se vaan nopeutti hommaa hurjasti! Harmillisesti nurkkakivet vain loppuivat kesken, sillä meille on talon sisäpuolelle tilattu noin puolet koko kellarikerroksen harkoista. Seuraava satsi harkkoja jätetään ulkopuolelle, koska tarkoituksena olisi valaa lattia toivottavasti vielä tämän kuun puolella. Haluamme lattiavalun jo tässä kohtaa, sillä lattian päältä pääsee taas nostelemaan harkkoja helpommin. Lsäksi siihen saa pyörillä liikkuvan telineen ylimpiä kerroksia varten, jota on kivempi rullailla tasaisen lattian päällä. Ja tietysti saadaan lattia täten myös jo kuivumaan aiemmin.

Viime torstaina meillä oli ensimmäinen harkkovalu kuuden harkkokierroksen jälkeen. Etuseinälle meille tulee yhteensä kuusi pilaria, sillä ontelolaatat tukeutuvat etuseinälle. Betonipilarit ja -palkit tulevat autotallin, pääsisäänkäynnin ja oleskeluhuoneen ikkunan aukkojen kohdalle, sillä normaalisti käytettävän aukonylitysteräksen kantavuus ei olisi tässä kohtaa riittänyt. Pilarien ulko- ja sisäpuoli sekä aukon reuna muotitettiin muottivanerilla ja vanerit kiinnitettiin betoniruuveilla viereisiin harkkoihin. Käsin tunnusteltuna vanerit vaikuttivat oikein jämäköiltä, mutta niin ne vaan valussa lähtivät pullistelemaan. Edelleenkin se betonivalun valtava paine jaksaa ihmetyttää! Lisäksi meillä irtosi harkon kuori eristeestä muutamassa kohtaa, kohdissa joihin harkkoon oli kiinnitetty betoniruuvi. Ruuveja oli ilmeisesti käytetty liian vähän ja yksittäiseen harkon kuoreen kohdistui liian suuri voima, jolloin se pääsi repeytymään irti. Oviaukkojen kohdilla betonivalu nousi myös yllättävän suurella voimalla ylöspäin, kun viereisten, korkeammalla olevien harkkojen onteloja valettiin. Tämä ei tullut yllätyksenä, mutta se voima on jotain käsittämätöntä.

Alimman harkkovarvin ja anturan välinen rako tilkittiin harkkojen alareunaan kiinnitetyllä laudalla ja kiilojen kohdat tilkittiin vielä uretaanivaahdolla. Laudat pitivät onneksi hyvin ja alareunoista betonia ei päässyt valumaan yhdestäkään kohtaan. Pistorasioiden paikat ulkoseinillä oli jo etukäteen minimoitu, mutta kaksi pistorasian paikkaa paikattiin betoniruuveilla kiinnitetyillä vanerilätkillä, jotka pysyivät myös paikoillaan. Jälkikäteen ajateltuna vahingot olivat siis suhteellisen pienet ensikertalaisille. Ja mikä parasta, meillä on vielä kaksi harkkovalua tulossa, joissa voidaan taas parantaa!

-Eeva

ANTURAVALU (DAY 25)

Perjantaina saatiin talon anturavalu tehtyä ja sen annetaan kuivua vielä huomiseen, ennen kuin muotit puretaan. Muotit teimme itse laudasta. Lautamuotit oli etukäteen suunniteltu perustussuunnitelmien ympärille ja jaoteltu sopivin mittaisiin paloihin. Aloitimme niiden teon jo hyvissä ajoin noin kuukausi sitten, ennen kuin maatyöt olivat edes alkaneet. Pikkuhiljaa iltaisin saimme anturasiivuja valmiiksi ja numeroimme ne, jotta ne olisi helppo kasata oikeaan järjestykseen. Nämä muotit eivät olleet hinnalla pilattu, kun viitsi vain itse nähdä vähän vaivaa. Eikä todellakaan ollut mitään rakettitiedettä niiden tekeminen!

Kun muotit oli saatu kasattua oikeille paikoilleen, laitoimme niihin vielä muovin sisäpintaan suojaamaan lautoja valulta ja helpottamaan muottien irrottamista. Näin laudat voidaan vielä uusiokäyttää. Kasasimme muotit ruuveilla, joten ne saa myös helposti ja siististi purettua. Muottien sisään tehtiin raudoitus, jonka tekemisessä meni muutama ilta. Onneksi tilattiin raudoitukset esitaivutettuina, sillä siinä olisi mennyt aika monta hetkeä pidempään niitä taivuteltaessa ja väkertäessä. Hintaero taivutetun ja suoran tangon välillä oli lopulta aika marginaalinen eli maksoi säästön ajassa ja vaivassa kyllä moninkertaisena takaisin.

Valettavassa betonimassassa on valtavasti painoa ja muotteihin kohdistuva voima on yllättävän suuri. Muottien alareunat oli tuettu ruuvamalla oikean mittainen patenttivanne muottien välille. Yläreuna tuettiin lautojen avulla. Niitä tukia ei varmaan koskaan voi olla liikaa, eikä betonimassan aiheuttamaa painetta kannata aliarvioida. Meillä yksi yläreunan ruuvaus petti valun aikana, jolloin viereisille tuille aiheutui niin suuri kuorma, että myös ne pettivät. Onneksi muottien alareunaa pitelevä vanne kesti, joten koko muotti ei ratkennut vaan ainoastaan levisi yläosastaan. Käytännössä sen suurempaa vahinkoa ei tapahtunut, kuin että betonia kului hieman enemmän. 

Tänään laitettiin anturan päälle bitumiliuosta, joka estää mahdollisen anturaan kapillaarisesti nousevan kosteuden siirtymisen harkkoseinään. Se toimii ennemminkin tuplavarmistuksena anturan alapuolisen kapillaarikatkosoran kanssa.

Huomenna on luvassa siis muottien purkua ja ensimmäisten harkkojen asettelua paikalleen, saas nähdä miten korot osuvat kohdalleen.

-Eeva

MAATYÖT (DAY 1 - 15)

Nyt voidaan oikeasti sanoa, että meidän kodin rakentaminen on virallisesti alkanut! Maatöiden aloitus on ollut yhtäaikaa jännittävää sekä hieman myös pelottavaa; nyt ei enää voida perääntyä, vaan aletaan oikeasti rakentamaan taloa. Varsinaisesti meidän urakka ei ole vielä alkanut, vaan olemme toistaiseksi päässeet seuraamaan sivusta tonttien kaivutöitä. Siinä samalla ollaan vähän valmistauduttu henkisesti ja myös fyysisesti anturavaluihin ja olemme tehneet anturamuotteja puutavarasta. Lammitassuihin tai vastaaviin valmiisiin muotteihin verrattuna kovin tarkkoja laskelmia ei tarvinnut tehdä todetakseen, että puu tulee tässä kohtaa paljon edullisemmaksi.

Mutta ne maatyöt! Ensimmäisenä mainittakoon, että meille on ilmestynyt kymmenen työpäivän aikana aivan uskomattoman upeat kivipengerrykset tontilta esiintulleista luonnonkivistä. En voisi olla iloisempi niistä. Ensimmäinen pengerrys tien reunaan oli jo alusta asti suunnitteilla, mutta toinen pengerrys oli meidän maaurakoitsijamme idea. Huomaa, että hänelle on kehittynyt jo oikein hyvä kyky visioida pihan muotoja. Toinen pengerrys toi pihaan lisää monimuotoisuutta ja se antaa kyllä kivasti mahdollisuuksia istutusten kannalta. Onneksi ihan vielä ei tarvitse päättää istutuksia sen tarkemmin. Mutta istuttipa sitten mitä hyvänsä ja mihin tahanasa, niin vitsit meille tulee hieno piha!

Tässä vähän kuvia maatöiden edistymisestä. Maaurakoitsijana meillä toimii Suomen Pohjatyö Oy, jota voidaan kyllä lämmöllä suositella (ja tämä ei ole maksettu mainos)!

Tällä viikolla maatyöt olisi tarkoitus saada siihen malliin, että rakennusten pohjat ovat valmiina. Sen jälkeen alkaa meidän hommat tosiaan anturamuottien kasaamisella ja anturoiden valulla. Kun siitä ollaan selvitty, alkaa kellarikerroksen harkkojen latominen, jota odotamme kauhunsekaisin tuntein. Instagramista olemme yrittäneet kartoittaa, paljonko yhden asuinkerroksen tekemiseen menee tällaisilta vastaavilta "tee se itse" -miehiltä ja -naisilta. Aika huimaa vaihtelua on ollut edistymisessä. Kokemusta meillä ei tästä hommasta ole, mutta uskotaan siitä selviävämme kunnialla ja aikataulussa pysyen. Kun harkkojen latominen alkaa, meillä on tarkoituksena pitää vähintään talviloman verran vapaata. Katsotaan sitten, kuinka pitkälle ollaan päästy. Onneksi pääsiäislomakin on jo ihan kulman takana. Niin, ja ennen kaikkea kevät!

-Eeva

TERVEISIÄ RAKENNUSVALVONNASTA

Edelliset viikot eivät ole olleet oikein heikkohermoisen parasta aikaa. On alkanut tuntua vähän siltä, että meidän rakennuslupahakemus on kaikista raskain ja painuu kiven lailla hakemuspinon alimmaiseksi koko ajan. Hakemus oli ensin "Hakemus jätetty" -tilassa tasan 50 uskomattoman pitkää päivää, jonka jälkeen se vasta otettiin käsittelyyn. Hakemustamme kyllä puitiin valvonnassa jo helmikuun puolivälissä, sillä meille ilmoitettiin vaadittavat muutokset pelastuslaitoksen antaman lausunnon jälkeen. Olimme ajatelleet, että kodinhoitohuone toimisi samalla autotallin ja asuintilojen välisenä sulkutilana, mutta valvonnassa kodinhoitohuonekin nähtiin asuintilana. Eli jouduimme tekemään vielä ylimääräisen ja aivan turhaa tilaa olevan sulkuhuoneen vielä autotallin ja kodinhoitohuoneen väliin. 

Määräyksissä tämä asia esitetään siis näin (Ympäristöministeriön perustelumuistio rakennusten paloturvallisuudesta):

"Yhteys umpinaisesta autosuojasta muun tilan uloskäytävään, tulisijalliseen tilaan tai tilaan, jossa oleskelee ihmisiä, sallitaan vain sellaisin järjestelyin, että myrkyllisten tai palavien kaasujen leviäminen on tehokkaasti estetty. Tällaiseksi järjestelyksi hyväksytään esimerkiksi ovin rajoitettu tila, jonka läpi kuljettaessa molempia ovia ei jouduta samanaikaisesti avaamaan." 

Kysyimme asiasta vielä Pirkanmaan pelastuslaitoksen mielipidettä, sillä tiesimme, että ainakaan yhdessä hiljattain Tampereelle rakennetussa omakotitalossa tällaista sulkutilaa ei ollut vaadittu. Pirkanmaan pelastuslaitokselta vastattiin, että perustelumuistion esitys ovin rajoitetusta tiloista on vain esimerkki, ja asia voidaan käsitellä myös muuten. Kyseisessä kohteessa sulkutilan asemasta autotallin ja asuintilojen väliin olikin siis asennettu ovipumpullinen palo-ovi. Ehdotimme tätä samaa valvonnalle, mutta tämä ei auttanut asiaa, vaan jouduimme lisäämään sulkutilan.

Kun olimme tehneet sulkutilan lisäyksen ja suorittaneet vielä yhden naapurin kuulemisen, ei lupaa siltikään otettu käsittelyyn ennen kuin vasta reilu viikko sitten (5.3.2020). Ajattelimme, että nyt asia vihdoin ratkeaa ja saamme luvan pian, koska täydennyksiäkin oli jo tosiaan tehty. No lupaa ei edelleenkään kuulunut ja puhelinlinjat alkoivat käydä entistä kuumempina. Mutta voitteko uskoa, miten vaikea on saada kaupungin virkamieheen yhteyttä? Se on osoittaunut tässä hankkeessa mahdottomaksi tehtäväksi. Puhelimeen ei vastata, eikä myöskään soittopyyntöihin. Vaarana alkoi jo olla, että hirsikehikon toimitusta joudutaan siirtämään, koska rakennuslupaehto ei täyty riittävän ajoissa. Onneksi Honkarakenteen myyjämme oli ystävällinen, ja alkoi myös pommittaa rakennusvalvontaa puhelimitse ja sähköpostilla. Ilmeisesti painostus alkoi tepsiä, sillä lopulta saimme vastauksen ja tiedon, että lupa olisi toimeenpanomenettelyä vaille valmis. Jihuu!

Onneksi meillä on kuitenkin saunamökin lupa jo olemassa, ja olemmekin sen varjolla päässeet aloittamaan maatöitä. Ja se jos mikä on ollut jännittävää seurattavaa!

-Eeva

KAIKKI VAIKUTTAA KAIKKEEN

Kaksikerroksin talo on ollut yllättävän haastava suunnitella, vaikka meidän talosta tuleekin loppujen lopuksi melko yksinkertainen ulkomuodoltaan. Pientä (välillä isoakin) päänvaivaa ovat aiheuttaneet etenkin talotekniikan tuonti alakerran teknisestä tilasta yläkertaan ja sen aiheuttamat läpiviennit välipohjan ontelolaatoissa. Välipohjarakenteeksi olemme siis valinneet ontelolaatat, jotka tuodaan valmiina betonielementteinä suoraan kellarin seinien päälle. Ontelolaattoihin voidaan tehdä aukkoja, mutta isompia aukkoja ei suinkaan voi tehdä mihin sattuu. Aukkojen tulisi olla mielellään ontelolaattojen suuntaisia ja niiden olisi hyvä sijaita ontelolaatan reunassa. Jos ontelolaatta joudutaan katkaisemaan, kuten meillä porrasaukon kohdalla, täytyy katkaistut ontelolaatat kannatella erillisellä kannakkeella viereisiltä, ehjiltä ontelolaatoilta. Ja ne kannakkeet tietysti lisäävät aina kustannuksia. Toki kantava väliseinä riittäisi myös tukemaan ontelolaattaa, mutta meillä se ei ollut mahdollista portaiden kulkusuunnan vuoksi.

Ilmanvaihtokanavien tuominen alakerrasta yläkertaan ja edelleen yläpohjaan ei siis todellakaan ollut niin yksinkertaista ja sitä jouduttiin useampaan kertaan pyörittelemään. Lopulta ilmanvaihtokanavat saatiin sijoitettua yläkerran wc:n ja päämakuuhuoneen väliselle seinälle, johon osui myös ontelolaatan saumakohta. Sieltä ilmanvaihtokanavat kulkevat yläpohjaan, josta ne pudotellaan yläkerran huonetiloihin. Ilmanvaihtokanavia jouduttiin tuomaan yhteensä neljä; tulo- ja poistoilma, jäteilma sekä autotallin poistoilma. Ilmanvaihtokoneelle tuleva raitisilma otetaan autotallin päädystä. Alunperin LVI-suunnittelijamme oli piirtänyt ilmanottoaukon lännen puoleiselle seinustalle, mutta halusimme sen siirrettäväksi pohjoispuolelle. Tällöin korvausilmaa tulee varjon puolelta, joka toivottavasti on edes hieman viileämpää kuin mitä se länsiseinustan auringonpaahteessa olisi ollut. Tämäkin on siis hyvä huomioida suunnittelussa. Tärkeää on myös miettiä ilmanottoaukon sijoitus yläpohjaan nähden. Yleensä ilmanottoaukko tuodaan yläpohjan kautta ulos, jolloin kannattaa tarkistaa ettei voimakas ilmavirta pääse pölläyttämään yläpohjan eristeitä räystään kautta raitisilmakanavan kautta huoneilmaan.

Ilmanvaihtokanavien lisäksi omat läpivientistä vaativat vielä viemärin tuuletusputket, joita meidän taloon tulee jopa kaksi kappaletta. Lisäksi tulee radonputkiston poistokanava ja yksi hormi. Nämä kaikki lävistävät välipohjan. Kaikkien edellä mainitut täytyy siis osata sijoittaa sekä ensimmäisessä että toisessa kerroksessa sellaiseen kohtaan, etteivät ne tule kummassakaan kerroksessa tielle tai mihinkään muuhun hölmöön kohtaan. Koteloinnit olisi kiva saada johonkin vähän piiloon edes, esim. vaatehuoneeseen tai ruokakomeroon kuten meillä. Suosittelen aloittamaan näiden pohtimisen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, samassa yhteydessä pohjakuvien suunnittelun kanssa. Silloin kaikelle tekniikalle on paljon helpompi suunnitella järkevät paikat ja saada ne sulautumaan esimerkiksi osaksi seinärakenteita.

Mikäli kanavia tai putkia joudutaan tuomaan autotallista, kuten meillä, täytyy niissä huomioida myös palo-osastointin asettamat määräykset, mitkä vievät taas vähän lisää tilaa eikä kanavia voi asentaa aivan vieriviereen. Näihin paloturvallisuusasioihin palataan vielä myöhemmin tarkemmin, sillä kuulemamme mukaan palo-osastointeihin kiinnitetään aivan liian vähän huomiota pientalon suunnittelussa.

-Eeva

"MIKSI TEILLE TULEE PELLETTILÄMMITYS?"

Tätä meiltä kysytään tosi usein. Tai oikeastaan olettamus on ollut "Maalämpöhän teille tulee, eikö vain?" Ei, meille ei tule maalämpöä, ei PILP:iä eikä VILP:iä. Meille tulee pellettilämmitys, joka on toistaiseksi vähän harvinaisempi, mutta siitä huolimatta oikein kilpailukykyinen lämmitysmuoto. Pellettienergia.fi-sivuston mukaan Suomessa on hieman yli 27 000 omakotitaloa, jotka lämpenevät pelletillä.  Silti tuntuu, että uudiskohteissa pellettilämmitys on vielä ihan tuntematon käsite. Rakennusblogeissa näkee vertailtavan useita eri lämmitysmuotoja, mutta pellettilämmitystä en ole itse nähnyt vielä yhdessäkään vertailussa mukana. Ajattelimme siis hieman kertoa teille faktoja pellettilämmityksestä ja sen eduista, ehkäpä joku muukin innostuu pelletistä lämmitysmuotona!

Pelletti itsessään on  kotimaista, puusepän- ja sahateollisuuden sivutuotteena syntyvästä kutterinpurusta, sahajauhosta ja hiontapölystä puristettua sylinterimäistä pötköä. Yleisesti yhden pelletin halkaisija on noin 6...12 mm ja pituus 10...30 mm, eli se on varsin pientä ja helposti käsiteltävää tavaraa. Pelletti on erittäin tiivistä ja yksi kuutio sisältääkin energiaa saman verran kuin noin 300..330 litraa polttoöljyä. Valmistuksessa ei kuitenkaan käytetä liimoja tai muita lisäaineita, vaan pelletit pitää koossa puun oma ligniini. Pelletti on hiilidioksidineutraali lämmitysmuoto ja varsin ympäristöystävällinen valinta. 

"Pelletti on kotimaista, uusiutuvaa bioenergiaa tehokkaassa muodossa. Polttoaineena se on kuivaa, pölytöntä, hajutonta, tasalaatuista ja helposti käsiteltävää. Lämpöarvo on erinomainen." -Bioenergianeuvoja.fi

Ainoa miinus pellettilämmityksessä tulee pelletin varastoinnin vaatimasta tilasta ja toki siitä, että pellettiä pitää muistaa ajoittain lisätä säiliöön. Meillä pelletti tullaan varastoimaan teknisessä tilassa 500 litran säiliössä, joka sijoitetaan pellettikattilan viereen. Säiliö voi olla myös pienempi, mutta suurempi säiliö tulisi sijoittaa toiseen tilaan palokuorman takia. Suurempi säiliö vähentäisi tietysti säiliön täyttöväliä, mutta olisi meillä vienyt kohtuuttoman paljon tilaa autotallista. Pelletin vuosikulutus omakotitalossa on noin 6,5 kuutiota. Joten keskimäärin 500 litran säiliö pitäisi täyttää noin kuukauden välein. Kesäaikaan toki vähemmän ja talvella sitten useammin. 

Pellettisäiliön pohjalla on putki ja sen sisällä siirtoruuvi. Ruuvi nostaa pelletin ylös putkea pitkin, josta se putoaa toista putkea pitkin pellettikattilan palopäähän, jossa tapahtuu pelletin palaminen. Palopäästä palokaasut matkaavat kattilan läpi kohti piippua. Tällä matkalla savukaasuista otetaan lämpö talteen, jolloin piippuun asti päästyään kaasujen lämpötila on laskenut huomattavasti. Kattilan sisällä on vettä, jota lämmitetään palokaasuilla, ja vesi edelleen lämmittää erillistä vesivaraajaa. Meillä vesivaraaja lämmittää päätalon ja saunamökin vesikiertoista lattialämmitystä sekä käyttövettä.  Teknisesti siis melko yksinkertainen ajatus: pelletti palaa ja lämpö siirtyy veteen. 

Kattila toimii käytännössä täysin itsenäisesti, sillä se osaa tarvittaessa sammuttaa itsensä ja käynnistyä jälleen, kun lämmityksen tarvetta ilmaantuu. Lämminvesivaraajaan kytketyn pellettikattilan käynti määräytyy vesivaraajan ylä- ja alalämpötilan mukaan. Kun varaajassa vesi kylmenee, pellettikattila kytkeytyy päälle ja "tankkaa" varaajan taas lämpimäksi. Vaikka kattila osaakin toimia itsenäisesti, siinä on myös etäohjausjärjestelmä, jota voidaan käyttää esimerkiksi puhelimella. Tämä on erityisen kätevä ominaisuus silloin, jos haluat säätää sisälämpötilaa etänä ollessasi esimerkiksi lomamatkalla. Mitä jos pelletti loppuu matkan aikana tai unohdat tehdä uuden pellettitilauksen? Tällöin kattila sammuu, mutta lämminvesivaraajaan lisäksi kytketty sähkövastus pitää veden lämpimänä. Samaa sähkövastusta olemme ajatelleet käyttää myös kesäaikaan mahdollisten katolle asennetttavien aurinkosähköpaneelien voimalla. Käyttöveden lämmitys hoituisi siis kesäaikaa enimmäkseen aurinkosähköllä ja pelletin kulutus pienenisi. Aurinkopaneelien mitoituksessa olisi hyvä tietää sähkönkulutus, joten asennutamme aurinkopaneelit vasta myöhemmin, kun todellinen vuosikulutus on selvilllä. Huomioimme tämän kuitenkin jo rakentamisvaiheessa sähkösuunnittelussa.

Suomessa on tarjolla usemapiakin eri pellettikattilamerkkejä ja -malleja, mutta niistä löytyy myös yllättävän paljon eroavaisuuksia sekä hinnassa että itse laitteessa. Meille tulee Puolalaisen Moderator-yrityksen valmistama Biomaster 23 kW -pellettikattila, joka on erittäin käyttäjäystävällinen ja helppohoitoinen laite. Pellettikattilan hyötysuhteeksi on ilmoitettu 93 %, mikä on varsin hyvä lukema. Laitteen toimittaa Suomen virallinen maahantuoja HeatFactory, josta olemmekin jo saaneet valtavasti konsultaatioapua laitteiston ja myös pellettilämmityksen vaatimien LVI-järjestelmien suunnitteluun. Iso kiitos siitä, asiakaspalvelu on todellakin ollut asiakaslähtöistä! Kävimme itse asiassa tutustumassa erääseen HeatFactoryn kohteeseen, jossa samanlaisella kuin meille tuleva kattila, lämmitetään isohkoa omakotitaloa sekä uima-allasta. Itse yllätyin miten pieni ja simppeli pellettikattila lopulta olikaan. Laitteiston käyttö ja puhdistus vaikutti todella helpolta ja paloturvallisuus on loppuun asti mietitty monessakin eri kohdassa. Tulipaloakaan ei siis tarvitse pelätä. 

Kuten muitakin tulisijoja, myös pellettikattillaa tulee nuohota ja puhdistaa säännöllisesti, mutta sekään ei ole liian vaivalloista. Tuhkaa tulee todella minimaalisesti, koska polttoaine on tasalaatuista ja palotapahtuma erittäin hyvin hallittu. Kattilan etupuolella on pieni laatikko, johon tuhkat automaattisesti kuljetetaan. Arviolta kerta vuoteen riittäisi rasian tyhjennysväliksi. Ja se tuhka ei tosiaan ole mitään saunan tai takan pesän tuhkaa, vaan ihan pienen pientä murusta. Pellettikattilassa on manuaalinen nuohousvipu, jota silloin tällöin pyöräyttämällä saa nuohottua noet myös laitteiston sisältä. 

Ja sitten vielä lopuksi se tärkein eli kustannusvertailu! Käyttökustannuksissa vertaillaan pellettien ostohintaa ja maalämmön käyttämää sähköenergian hintaa (maalämpökin tarvitsee siis sähköä toimiakseen!). Nämä ovat lähes tulkoon samaa luokkaa tämän hetkisillä pelletin ja sähkön ostohinnoilla. Voisin kuvitella, että jos ja kun sähkön hinta nousee, pelletin hinnannousu ei tule olemaan yhtä rajua. Merkittävin ero on kuitenkin investointikustannuksissa, mikä onkin yksi suurin syy meidän pellettilämmityksen valintaan. Pellettijärjestelmän hinta on noin 5 000 euron luokkaa, kun maalämpöjärjestelmän hintalapussa summa on vähintään kolminkertainen ja jopa enemmän. Itse ajattelemme niin, että tällä säästöllä pellettien lisääminen säiliöön sujuu oikein hyvillä mielin. Lisäksi maalämpöä tutkiessa tuli vastaan myös ongelmia laitteistojen kestävyyden ja käyttöiän suhteen. Järjestelmän uusiminen ennen kuin takaisinmaksusta on puolet tapahtunut, ei kuulostanut houkuttelevalta. Erään ruotsalaisen arvion mukaan 80 prosenttia maalämpölaitteista hajoaa ensimmäisten neljän vuoden aikana. Moderator on valmistanut lämmityskattiloita yli 40 vuotta, joten luottamus meidän pellettikattilan pitkään käyttöikään on vahvalla pohjalla.

Nyt tuli paljon tiukkaa asiaa pellettilämmityksestä ja varmasti monelle myös täysin uuttaa asiaa. Meidän mielestä pellettilämmitys kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan lämmitysjärjestelmävertailuihin, etenkin sen suhteessa pienen hankintahinnan vuoksi. Olisi mielenkiintoista kuulla, voisitteko harkita pellettilämmitystä oman kotinne lämmitysmuodoksi? 

-Eeva